Huussi muutti puutarhaan

Pioni nekala

Kesä on jo ehtinyt pitkälle ja kesälomakin on taaksejäänyttä elämää. Tuoreena siirtolapuutarhurina kesä tuntuu kuitenkin jatkuvan aikaisempia vuosia pidempään, kun joka päivä työpäivän päätteeksi pääsee omaan puutarhaparatiisiin poimimaan marjoja, tonkimaan multaa tai vaikka istumaan pihakeinuun. Ostin viime vuoden heinäkuussa Nekalan siirtolapuutarhalta Tampereelta itselleni sievän punaisen tuvan ja perunamaan, ja tämä kesä on mennyt puutarhanhoitoa harjoitellessa. Heti ensihetkistä oli selvää, että tontilla oleva, ostettaessa rojua täynnä ollut vaja muuntuu huussikäyttöön (olen jo kauan tuntenut lievää vajavaisuutta, koska työstäni huolimatta en ole omistanut omaa huussia). Nekalan siirtolapuutarhan alueella on erittäin upea (Kultaisen talikonkin vuonna 2015 voittanut), puutarhurien käyttöön tarkoitettu usean käymälän verkosto, mutta yöllä on unen tokkuraisena inhottava lähteä 200m päähän pissalle.

Viime kesä meni mökkiä korjatessa ja 5. kansainvälisen kuivakäymäläkonferenssin pyörteissä, joten tänä vuonna pääsin vihdoin toteuttamaan unelmaani omasta huussista. Vaatimukset olivat huussin tulevalla omistajalla erittäin tiukat. Laitteen oli oltava pieni, sievä, lattian päälle asennettava, kohtuuhintainen ja ehdottomasti erotteleva. Ihastuin aluksi Kekkilän uuteen 50L malliin, mutta siitä puuttui haluamani erottelu. OmaMökki messuilla kuulin Biolanin uudesta mallista, joka oli tulossa markkinoille tämän kesän loppupuolella. Uusi Simplett täytti kaikki haluamani kohdat, mutta tuli markkinoille kärsimättömän ihmisen makuun hieman liian myöhään. Satuin kuitenkin paikalle kreivin aikaan, sillä Biolan etsi parhaillaan laitteelle koekäyttäjiä. Kaikki laitteet kuitenkin testataan tositoimissa ennen markkinoille pääsyä, kuten toki kuvaan kuuluu.

Kuva karoliina mökillä

Karoliina mökillään kevään koittaessa. Kuva: Antti Tuomikoski.

Tuumasta toimeen ja johan Biolanin edustajat tulivat paikalle asentajan kanssa heti kesäkuussa.  Virtsaputki vedettiin seinän läpi rakennuksen ulkopuolelle ja virtsakanisteri kaivettiin maahan rakennuksen viereen. Tässä mallissa myös ilmanvaihtoputki vedetään seinän läpi laitteen alaosasta. Ilmanvaihtoputki asennettiin kulkemaan ulkoseinää pitkin katon reunan yläpuolelle. Laitteen asennus näytti varsin helpolta, liekö ammatti-asentajan raudanlujalla taidolla ollut oma osansa asiassa. Oli ilo katsella osaavan asentajan toimintaa, aikaa meni noin tunti. Mukana oli myös toinen Biolanin edustaja, joka loihti huussiin upean tunnelman ja otti pari kuvaa Biolanin käyttöön. Oli ihanaa katsella, kuinka oma huussi muuntui ammattilaisen käsissä sieväksi kuin karamelli. Taisin pari vinkkiäkin ammattilaiselta ottaa lopullisen sisustuksen toteuttamiseen. Pieni ilon hypähdys ja kiljahdus saattoi minulta päästä, kun huussi oli käyttövalmis.

Erotteleva käymälä oli minulle erittäin tärkeä, sillä halusin saada pissan sisältämät ravinteet käyttöön tontilleni mahdollisimman helposti ja vaivattomasti. Kasvatan paljon vihanneksia palstallani ja löytyy sieltä myös monta eri puuta ja pensasta. Lisäksi viherkompostori kaipaa aika ajoin typpilisää toimiakseen kunnolla. Nyt ei tarvitse kanankakkaa kaupasta kotiin kantaa.

Biolanin Simplett-mallin toiminta oli minulle aluksi kysymysmerkki ja esimerkiksi suoraan laitteesta seinän läpi vedettävä ilmanvaihtoputki, johon välttämättäkin tulee 90 asteen kulma, herätti joitakin epäilyksiä. Myös nk.anatominen muotoilu tuotti aluksi ongelmia, enkä millään meinannut osua oikeaan reikään. Nyt kun olen päässyt huussia testaamaan jo kohta kahden kuukauden ajan tositoimissa, on pyörrettävä sanat erityisesti mahdollisista hajuhaitoista. Edes kovimmilla helteillä en ole huomannut pienintäkään hajuhaittaa huussissa tai sen ympäristössä. Myös erottelu auttaa pitämään hajut kurissa, kun kiinteät menevät omaan osioon ja peitetään kuivikkeella ja nesteet johdetaan suljettuun kanisteriin. Ainoastaan virtsan käyttövaiheessa on lemu melkoinen, mutta sekin haihtuu parissa minuutissa. On toki huomioitava, että huussia käyttää pääsääntöisesti vain yksi ihminen, toki myös vieraat ohjataan aina huussiin pissalle ja käyttökokemukset kerätään visusti talteen. En myöskään ole tähän mennessä joutunut tyhjentämään kiinteitä tuotoksia käymälästä vielä kertaakaan, yllättävän vähän tulee kiinteää tavaraa laitteeseen.

uusi uljas kompostori

Pissaa olen ehtinyt jo pariin otteeseen tontilla käyttämään ja kiinteitä vartenkin on Biolanin käymäläkompostori odottamassa koekäyttöä. Tyhjennys on pian edessä ja mielenkiinnolla odotan, kuinka nopeasti kompostori hoitaa hommansa. Myös kompostoinnin käytännöt ovat tulleet tutuksi puutarhan myötä ja olen äimistyneenä seurannut, kuinka nopeasti bio ja- viherjätteet ovat Biolanin käymäläkompostorissa hävinneet. Parhaimmillaan ovat viikossa pienet eliöt, sienet ja muut hyödylliset lahottajat tehneet laitteessa työtään ja valmista tavaraa on saanut kompostorista ulos. On ollut hauska päästä käytännössä tekemään ja kokeilemaan kaikkea sitä, mistä jo useita vuosia on saarnannut.

 

Lopuksi vielä pieni sana huussin sisustuksesta. Sisustushan on ÄÄRIMMÄISEN tärkeä osa tämän emännän huussikokemusta. Olen muutenkin nauttinut siirtolapuutarhan tarjoamista mahdollisuuksista, kun oman villin mielikuvituksen saa päästää valloilleen. Huussi ei tee poikkeusta. Huussin väritys, joka kieltämättä on hyvin hentoinen, määräytyi osittain myös hinnan mukaan. Satuin löytämään vallan halvan lattiamaalin, mutta sen sävykartta oli varsin rajallinen. Possunpunainen pisti heti värikartassa silmään ja niin oli värimaailma valmis. Seiniin valitsin malvan värisen maalin. Äitini, varsin lahjakas henkilö käsitöiden saralla, valmisti huussiin vanhoista kuteista virkkaamalla värikkään maton ja vanhoista pitsiliinoista ehkä maailman hienoimmat verhot. Koko komeuden kruunaa pikkusiskon tuunaama lipasto ja kourallinen huolella valittuja sisustuselementtejä, kuten neuvostoaikaiset propagandajulisteet ja isoäidin aikaiset korttikokoelmat. Kokonaisuus on sanoinkuvaamaton. Siskontyttöni, Minja 3 vee, on erityisen ihastunut huussiin ja kutsuu sitä leikkimökikseen. Tästä täti on toki kovin ylpeä, ei hienovarainen huussikasvatus ole mennyt hukkaan. Huussissa on ihana istua pidempiäkin aikoja ja nauttia neuvosto-aikaisesta propagandakirjallisuudesta tai vain kuunnella luonnon ääniä. Onnea on oma huussi!

Haastankin näin lopuksi kaikki kertomaan oman huussitarinansa. Koska huussinne on rakennettu, mikä laite teillä on (vai onko kyseessä oma tuunaus) ja mitä olette mieltä huussistanne? Julkaisemme tarinoitanne mielellämme myös täällä blogissa, luvallanne toki. Lähettäkää minulle tarinoitanne ja kuvianne osoitteeseen karoliina.tuukkanen@huussi.net.

Toivotan kaikille erinomaista loppukesää ja ihania hetkiä huussissa!

Kesäterveisin,

Karoliina Tuukkanen

projektiasiantuntija, Käymäläseura Huussi ry.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s